Retun viimeinen lenkki tänä talvena tehtiin tietenkin suosikkipaikassamme eli la Matan biitsiä pitkin Guardamarin majakalle ja takaisin.
Viimeiseen kuuteen vuoteen en olekkaan täällä näitä hirviörapuja nähnyt. No ei vaines, kyllä se on ihan taskurapukokoa eli n. 5cm halkaisijaltaan ja melkoisen sympaattinen. Tuollaisen päälle ei toki toivoisi koskaan astuvansa.
Retu yritti syöttää sille pikseleitä, mutta kaveri vain heristi karvaisia raajojaan...
Näillä seikkailulenkeillämme näkee yhtä sun toista. Tuossa on "telakalla" kalankasvatusallas, joita on useita satoja tuolla muutaman kilometrin päässä rannasta. Enpä tiedä vielä mitä kalaa kasvattavat, mutta eivät ainaakaan lohta näin lämpöisissä vesissä.
Siinä on se meidän suosikkimme eli "GUARDAMARIN PUNAINEN MAJAKKA". Tuon pintaa on usein tullut tömäyteltyä ja aina se on ollut pakko kiertää, jotta perinne säilyy täällä 12,5km pitkän rannan äärimmäisessä kohdassa.
Toki kun suunta vaihtuu paluumatkaksi, niin näkee konkreettisesti kuinka kauas on vielä juostava. Äärimmäisenä vasemmalla, isohkosta rantahotellista vielä tovin matkaa eteenpäin, usvan seassa näkyy Torreviejan kerrostalot ja sinne on taas matka jatkuvi.
Tässä on yksi hyvistä kiihdyttelysuoristamme. Varjoisa tasainen asfalttitie kiertelee siksakkia täällä Guardamarin dyynipuistossa.
Kuin keidas aavikolla on tämä Guardamarin puisto. Vesialtaita ja -putouksia sekä paljon vesilintuja ja kilppareita. Tässä nuo minikilpikonnat paistattelevat päivää omalla luodollaan.
Kuka on nähnyt riikinkukon puussa? Aika veijari kun tuonne meni "kukkoilemaan" mahtavan pyrstönsä kanssa!
Tässä on lenkin kohokohta eli lounas rantakahvilassa. Meillä onkin tapana pitkillä lenkeillä käydä tankkaamassa aina eri ravintoloissa mm. kaffea, cokista ja erityisesti Retun suosikkia omenapiirakkaa vaniljajäätelöllä... hehhehheee...! Tarkkasilmäinen tosin huomaa, että tällä kertaa oli kyseessä juustokakku...
Viimeiset vodkaryypyt omasta pullosta ennen määränpäätä. Kyllä tuo ranta suosikkina säilyy, vaikka auringonsuojaa siellä ei todellakaan ole ja juomaa kuluu normaalia enemmän.
Tässä on ykköstykkimme palkintosaalis tammi-helmikuulta! Kyllä mies on tyytyväinen kun kunto on kohillaan ja enareita syntyy liukuhihnalta!
Koruton hyvästely Retulle lenkin jälkeen seuran pressalta Miklokselta. Tavoite 800km on täyttynyt ja kyllä se vaan on mentävä välillä Suomeen, jotta pääsee taas takaisin tänne juoksijan paratiisiin!
Nii-i, vastahan tänne tultiin ja nyt jo takasi. Nopiaan se aika rientää. Kiitos vaan seurasta, mukavaa on ollu, jospa tää ei jää tähän. Seurailehan vastaan tulevien juoksijoiden kenkiä, voi vaikka mun tämän päiväiset punaiset Niket tulla vastaan. Nopiaan ne ainaskin hävis roskiksen päältä. Eikä sitte jäähä laakereilleen lepäilemään, rääkkiä lissää, sulla on vielä monta kisaa edessä. Näkymisiin.
VastaaPoista