Jeeeee... röntgenit, magneetit ja muutamat lääkärinlausunnot osoittivat että mitään ei tässä miehessä, tai ainakaan olkapäässä, ole oikeesti rikki.
Venymiä ja repeämiä on sitäkin enempi mutta ne kuulemma korjaantuvat itsekseen fyssarin avustuksella.
Kesä on pelastunut ja sen kunniaksi lähdenkin tästä polkaseen Haikon viiskymppisen vaikken vielä viittäkymmentä olekkaan :)
https://www.facebook.com/haikonkartano/
Nonniin... reilut 20 meitä olikin tullut paikalla ja ajoimme kahtena eri vauhtiryhmänä (25 ja 32) tuon klassikkolenkuran viilenevässä illassa.
Miklos oli aika herkkänä kaikille rasahduksille, suhahduksille, rutinoille, rätinöille, tärinöille, kolinoille jne. ja sormet hiplasivat jatkuvasti jarrukahvoja.
Pitää myöntää että pelko uudesta kolarista oli melko vahva ja aistit kävivät kierroksilla yrittäen reagoida mahdollisimman nopeasti poikkeaviin tilanteisiin.
Tiedän kyllä että tilanne normalisoituu kunhan kilometrejä alkaa taas kertymään!
Vain reilun viikon tauko treenaamiseen siis tuli ja pitää sanoa että onnea oli minulla enemmän kuin ikinäkoskaan. Kolarissa kun oli aineksia todella ikäväänkin lopputulokseen.
Sen verran onnekas olen ollut että nyt lähen ottamaan sadantonnin velan ja lottoan koko rahalla :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti