SIERRA ESPUÑA

 Siellä se suosikkimme taas odottelee. Noin tunnin ajomatka rantsusta tuonne juurelle on mutta kyllä  kannattaa.

 Sää sattui taas olemaan mitä parhain eli tuuletonta ja +13 startissa aamulla kymmenen pintaan. Lämpö toki alkoi nousta vauhdikkaasti auringon ja nousukulman myötä.
Vakipaikkamme lähdölle on Jarro de Oro ravintolan nurkalta.

 Silmät vilkkuen ohitimme "villisikametsän" mutta tällä kertaa emme niihin törmänneet.

 Sen sijaan tiellä oli paljon papanoita ja niiden lähde selvisikin tunnin ajon kuluttua. Melko harvinainen Vuorivuohi oli laumana liikkeellä. Onneksi ovat säyseitä ja väistivät meitä kiltisti... 

 Nousukulma jyrkkeni tasaiseen tahtiin ja maisemat paranivat. Tällä kertaa oli hiljaista tiestöllä ja kohtasimme vain kaksi autoa ja kolme muuta pyöräilijää.

 Serpentiiniosuus puolenvälin jälkeen ei kyllä jätä ketään kylmäksi. Ainakin meillä oli paidat jo märkinä ja pää pyörällä jatkuvien käännösten takia.

 Näköalatasanteen kohdilla noin 3km ennen toppia porukka oli jo hajaantunut.

 Viimeiset kilsat ottavat kyllä melko koville. Toisaalta palkinto on vain muutaman mutkan takana ja siintäkös motivus vain kasvaa.

 Tuntuu kuin olisi maailman katolla täällä ohuessa ilmanalassa. Kuvat eivät luonnollisestikaan anna oikeutta maisemille tai tien jyrkkyydelle.

 Perillä. Tällä kertaa Rouva Vartija ei ollut paikalla tai on jo antanut periksi eikä vaivaudu meitä pois Naton tutka-aseman portilta hätistelemään.

Mukava pyramidi siintä taasen tuli. Tällä kertaa palasimmekin kukkulan eteläpuolelta takaisin lähtöpisteeseen. 

Matkaa tuli rapiat 60km ja aikaa taukoineen meni reilut 4 tuntia.
Tänne kannattaa tulla ehdottomasti aina kun siihen vain mahdollisuus avautuu!