Ensimmäiset 12km oli pelkkää ylämäkeä. Kävi jo mielessä että lasketellaanko takaisin...
Sopivasti mutkikas ja supertasainen asfaltti kuitenkin vei meitä yhä pidemmälle vuorten takana olevalle ylängölle.
Ja vihdoinkin juuri ennen toppia saavuimmekin Kanadaan :)
Ylhäällä tiestö kohden Aspea oli tasaisempaa ja maisemat vaan paranivat.
Noveldan pääkadun männyt on suojeltu betonimuureilla. Tai Noveldan asukkaiden ohjaamat autot on suojeltu betonimuureilla... hmmm...
Matka kohden La Romanaa oli mukavan tasaista ja hiljaista autojen suhteen.
Kukkivat mantelipuut Fondon ja Hondon välimaastossa.
Täällä on näitä pieniä paikallisteitä pilvin pimein ja jos perille haluaa päästä ilman suurempia koukkauksia niin liikenneympyröissä tulee olla tarkkana.
Tasaisen puuduttavaa nousua ylämaalla... no ei vaineskaan vaan juuri sitä miksi me täällä olemme!
Keskimäärin 50km ylämäkeä ja 15km alamäkeä...
Vielä yksi uinuva pikkukaupunki ennen viimeistä nousua huipulle!
Mahtava vuoristotie on hyvä paikka nautiskella niin pyörällä kuin juoksukengilläkin. Tällä kertaa olemme liikkeellä siis pyörillä.
Tie ylämaalta läpi vuoriston kohden Vega Bajaa on erittäin mutkikas ja haastava.Alamäki on niin jyrkkä että molemmat jarrut ovat tarpeen. Vauhti nousee silti yli 50km/h ja korvat menevät lukkoon laskeutumisessa.
Pahin on takana ja hetken ihmettelyä kuinka me tuosta selsisimme...
Loppumatka kohden Crewin kanavaa oli vain pari kilometriä ja mukavaa alamäkeä sekin.
Täällä on ainoa paikka Alicantessa kun vesikanava on tehty kulkemaan isossa, tien levyisessä putkessa korkealla ilmassa rotkon kohdalla.
Viikon pitkävedon kuvaksi tulikin siis koiramme Elli! Kyllä tuo mielestäni muistuttaa westietä takaviistosta...
Senorita Elli Nelli Kauravelli!
Hyvä tiestö nauttia maisemista ja haasteista. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti