Näitä välipäiviä juoksemisesta täällä riittää ja nyt lähdimmekin valloittamaan naapurikaupungin Segura de Callosan nimikkovuorta korkeudeltaan 563 metriä.
Siellä se uinuva hirviö odottaa. Kukkula on melko iso yksittäinen keskellä tasamaata jotenka suuremman eksymisen vaara on melko pieni.
Tuonne jonnekin matkamme käy useamman mutkan kautta!
Vielä piti selvittää sprintteri läpi näistä kapeista kujista kohden vuoren juurta.
Keskelle ylämäkikatua oli pystytetty suojelusolento korkean pylvään päähän. Niin... no eihän se oikeasti pahemmin haitannut autoliikennettä mutta eipä noin Suomessa kuitenkaan tehtäisi.
Ensimmäinen etappi oli reilun 200m korkeudessa hienossa kelissä.
Täällä tuli vastaan Mikloksen korkeanpaikanfobia ja piti hetkeksi hengähtää. Lähes suora jyrkänne jalkojen juuresta 450 metrin korkeudella alkoi tuntumaan niin päässä kuin jaloissakin...
Välitavoite on muotoutunut hyvin. Kyllä täällä keskivertokapuajalle riittää vuoripolkuja aivan varmasti. Alicantessa korkeimmat nousevat 2200 metriin eikä tuo Sierra Nevadakaan ole kuin muutaman tunnin ajomatkan päässä jossa on mannerespanjan korkein vuori korkeudeltaan yli 3000 metriä.
Lähes koko maakunta yhdellä silmäyksellä. Täällä ylhäällä ymmärtää hyvin miksi on sanontoja kuten "vuorille pakoon" tai "katoa vuorille" sillä eipä ihan joka iikka tänne ylös pysty edes tulemaan!
Sinne ne huiput jäivät... Hyvin vaikuttava kokemus ja kehtaan kyllä suositella muillekkin!
Etelänpuoleinen rinne antaa Murciaan ja Orihuelaan päin. Näkyvyys oli tänään hyvä eivätkä käärmeetkään häröneet matkaamme.
Lännessä näkyy vanha tuttumme Orihuelan ristinvuori korkeudeltaan 380 metriä. Sen laelle juoksemme kilpaa aina syksyisin.
Tässä hieman haastetta suomipojalle. Aurinkokennolla toimiva pysäköinnin lippuautomaatti. Periaatteessa aivan simppeli mutta silti...
http://en.wikiloc.com/wikiloc/view.do?id=1535949
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti