08 marraskuuta 2011

TIISTAILENKURA


Reittimme varrelle la Matan luonnonpuistossa osui ensin outoja vihreitä pönttöjä. Tarkemmin tutkittuamme totesimme että ne ovat kyyhkyslakkoja. Pulputusta kuului kaikista ja siellä ne keräsivät voimia seuraavaan lentokoitokseen.



Torreviejan pelastava enkeli on monille juoksijoillekkin ollut San Jaimen yksityissairaala. Kuka on hakenut apua nyrjähtäneeseen nilkkaan, kuka keuhkokuumeeseen ja onpa haettu myös kortisoonipiikkejä niin kannikkaan kuin suoraan kipeään jänteeseen. Palvelu on hyvää, nopeaa ja monikielistä. Lomakkeet on jopa suomen kielellä, mutta tarvittaessa tulkkausta on joutunut tyytymään ainakin toistaiseksi englannin kieleen.
Itsestään selvää on, että asianmukaiset vakuutukset kannattaa omata kun tuon rakennuksen ovista sisään astuu.




Yleinen näky juoksulenkeillä ovat nämä luurangot. Talouden kurimus on jättänyt jälkensä myös tänne jopa kokonaisten kortteleiden suuruisena.



Liikennevaloja on poistettu useimmista risteyksistä viime vuosina ja tilalle on tullut todella upeita kiertoliittymiä. Tämän on sponsoroinut Rotary International.
Tietty juosten näiden kilparataympyröiden läpi pääseminen autojen välistä on melkoista arpapeliä eikä suositella heikkohermoisille.




Mukavan tuoksuinen hetki tuli matkalla Aromipuiston vierestä. Isohko ja hyvin hoidettu aromipommi antaa lisävoimia jatkaa mäkistä maastoa eteenpäin.



Vihdoinkin la Matan rannassa ja rauhoittava meren kohina taustalla. Täällä on juostu parhaimmat lenkit ja nautittu rantakahviloiden cokikset voimanlähteeksi.



Kotipossu nimeltä Mari tuli vastaan maasto-osuudella. Kyllä oli hurmaavan kiiltäväturkkinen 1 vuotias tytsy. Melkoisen ujo neiti, mutta häntäsaparo vipatti siihen malliin että ymmärsi kyllä kehumme!



Tikapuut taivaaseen... eikun tasainen lankuista tehty juoksu- (kävely-, pyörätuoli-) väylä metsän siimekseen. Kyllä mieli lepää näin kauniissa ympäristössä oravien, lintujen ja possujen keskellä taivaltaessa.



Tässäpä kodikas espanjalainen rivitaloasunto. Kaikki kohdallaan ja miellyttävää asumista parhaimmillaan.



Päivän päätteeksi nautimme rantakahvilassa hyvät lattet ryttyisistä muovimukeista. No ei vaineskaan.... oli semmoset design kattaukset että piti oikein kuva ottaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti