No nyt oli Caffin miehet ottaneet ihmeellisen haasteen vastaan ja tässä vaiheessa vielä hymyilytti. Eivät tienneet kuinka koville ottaa osallistua 4,5km juoksukilpailuun kivikkopolkua pitkin takana näkyvän kukkulan laelle. Nousua on toki vain vaivaiset 380m...
Suorastaan elintärkeät ja ihanat huoltajamme olivat uskollisesti lähettämässä meitä matkaan taas kerran. Mielikuvitukseni kuuli heidän vitsailevan "Kyllä nuo äijät on tonttuja kun tuonne juoksevat, helikopterillakin pääsisi..."
Pitihän se arvata että baarin kautta sitä taas lähtöviivalle suunnistettiin, kyllä se paikallinen joka kylästä löytyy...
Lähtö on tapahtunut espanjalaisen täsmällisesti noin 2,28 minuuttia ennen määräaikaa. Caffilaiset olivat tässä vaiheessa vielä takarivissä tiukkailemassa kengännauhoja.
Vuorikauriin lailla nousimme kivikkopolkua pitkin sorkkiimme tuijottaen jotta emme vaan kaatuisi. Maisemia ei tässä vaiheessa pahemmin kerennyt katsella ja sykkeet olivat tapissa.
Välillä tuntui että olemme nousemassa sademetsän siimeksestä runsaan vehreyden keskellä kohti huippua. Mitähän jos nyt olisikin satanut...hmmm... ehkä hieman (lue: tosi) liukasta olisi saattanut olla.
Punainen hiekkamaasto on onneksi melko pitävä kuivana kun nousukulma on jo yli 40astetta! Tässä ei kannata taaksepäin horjahtaa, eikä korkeanpaikankammoisen edes katsoa...
Mukavan tasainen juoksualusta tuli myös vastaan myöhemmin. Nyt kehtasi niitä maisemiakin katsella.
Ylämäkijuoksijan unelmako? Kyllä maistui loppusuoralla meno ja vauhti alkoi kiihtymään!
Maalivaate sai kyytiä huipulla puhaltavan kovan tuulen takia. Se ei haitannut kun tuli koettua hyvin paljon erilainen maaliintulo kuin koskaan aiemmin!
Tämän maiseman takia kannatti paikan päälle tulla! Onko se Afrikka tuolla taivaanrannassa...
Miklos Caffi puuskutti viimeisillä voimillaan maaliin jalat piikkipensaista verinaarmuilla.
Kai Caffi nousi viimeistä mäkeä garminin sykemittarin hakatessa maximilukemia, mutta vauhti oli kuin vasta olisi kisan aloittanut.
Seppo Caffi nilkutti pohjekrampin kanssa lähes koko matkan, mutta periksi ei antanut.
Siinä meidän ristimme sitten on!
Jotakin arkimurheita tuuli vei varmasti mennessään tuossa paikassa ja tuolla mahtavalla fiiliksellä!
Itsensä voittaneiden on helppo hymyillä vuoren huipulla ja kehtaamme kyllä suositella muillekkin!
Mutta missä on se helikopteri paluumatkalle......
Hyvä pojat ja valmentajat! Hieno suoritus! Naamataulu täällä vihreenä katellaan täällä hienoja kisakuden alotuskuvija ja ootellaan sinne pääsyä.
VastaaPoistaUpeaa, kun vois olla mukana!
VastaaPoistaUpea mäkiharjoitus heti kauden alkuun!
VastaaPoista