MONTANA CENIZAS

 Torstain vuoripäivä oli pitkä. Ylös ja alas rantaviivaa seuraillen saimme kasaan reilut 22km ja kuusi tuntia.

 Paikoitellen polku kulkee aivan jyrkänteen reunalla ja apuköydestä on todellakin tukea ja turvaa!

 Onko tällaisia liikennemerkkejä Suomessa? Korkeanpaikankammoisena emme kyllä paria metriä lähemmäs reunaa tohtineet mennä... suoraa pudotusta yli 100 metriä!

Jyrkänteillä tulee väkisinkin mieleen milloin seuraava lohkare alas romahtaa...

 Nonni... lounaspaikaksi valitsimme yhden kielekkeen reunan ja kokkimme uhkasi meidät mereen heittää jos emme astioita tiskaisi :)

 Alastulossa vuorten pohjoispuolella pinta olikin hiekkaisen tasainen. Jos ei oteta lukuun tuota vesiuraa...

Cenizaksen seudulla on ollut aikoinaan tuottavaa malminlouhintaa. Siis silloin kun tyyliin käsipelillä sitä kaivettiin ja jäljellä on useita kaivoskuiluja ilman kansia. 
Nuo halkaisijaltaan vajaat kolmemetriset ja syvyydeltään jopa 50 metriset reijät tuntuvat melko kammottavilta. Huutelimme niihin mutta vastauksena oli vain kaiku... onneksi!